Negatiiviset mielikuvat sairauslomasta- ja miten voin päästä niistä eroon

Tajusin tämän viikon aikana, kuinka negatiivisesti suhtaudun tähän sairauslomaan, ja kuinka paljon ahdistusta tämä itse saikku minulle on tuottanut. En oikein itsekkään ymmärtänyt, miksi minun paha olo enemmänkin lisääntyy, kuin helpottaisi, ollessani pois töistä. 

Olen siis tällä hetkellä ollut viikon sairauslomalla töiden ulkopuolella tapahtuvien kuormittavien olosuhteiden takia. Asumisjärjestelyni on ollut kuun vaihteessa vähän epävarmoja, kun vuokrasopimus väliaikaisessa asunnossa päättyi aiemmin, kuin remontissa olevaan kämppääni pääsen takaisin. No oli siinä suunnitelmia, missä asun väliaikaisesti, mutta aina suunnitelmat eivät onnistu. Ei siitä asiasta sen enempää, mutta reagoin itse tähän tilanteeseen hyvinkin voimakkaasti, koska se aiheutti niin paljon epävarmuutta, jota en ajoissa edes tajunnut

Ahdistuksen lisääntyessä ja vuorokausirytmienkin mennessä sekaisin aloin miettimään että jokin ei nyt ole kohdallaan. Mietin jo että tähänkö tämäkin päättyi, en minä enää töihin voi palata. Se on aika epärealistista pohdintaa, vaikkakin todellisen tuntuista. Ei tämä asumisjärjestely kuitenkaan ikuisuutta kestä, ja olen minä kuitenkin 3 kuukautta pystynyt käymään töissä.

En saanut otetta ajatuksistani, mutta ystäväni käydessä kylässä tänään sain purettua jotain sisältäni, mikä auttoi minua näkemään hieman selkeämmin omaa tilannettani.

Sairauslomalla oleminen tietääkseni on aikaa, jolloin toivutaan, jotta jaksetaan nousta takaisin työn pariin. Kuitenkin tuntuu että itse lähtisin vaipumaan vaan alaspäin, sairastumaan lisää. Käyn tässä läpi muutamia  tuntemuksia ja väitteitä, joita sairausloma minulle on tämän viikon aikana nostanut pintaan, osittain tiedostamattomana, osittain tietoisena ahdistuksena. Listaan näitä asioita, ja avaan sitä, miksi niin ajattelen, jos vain tiedän syyn. Yritän myös miettiä mikä kussakin asiassa on ehkä vialla ja miten voisin ajatella toisin.

Väittämä 1. Sairauslomalla ei saa tuntua hyvältä

" tuntuu niin väärältä 

nauttia elämästä,

 koska minunhan pitäisi 

vähintään kitua"

Kun jäin sairauslomalle, minua ahdisti aivan suunnattomasti se tilanne, minkä takia jäin sairauslomalle. Sitten kun työ jäi hetkeksi pois, jota en olisi jaksanut, lievitti ahdistusta ja stressiä vähäsen. Jo parin päivän päästä minusta tuntui hyvältä ja siltä että on saanut jo vähän levätä. Silloin iski ajatus, että hyvänen aika, enhän minä saa sairauslomalla olla hyvällä tuulella. Siis oikeasti! Minusta tuntuu niin väärältä nauttia elämästä, koska minunhan pitäisi vähintään kitua sairauslomalla. Ehkä tämä liittyy siihen, että monesti sairauslomani on ollut kitumista, ei tietenkään aina. Olen ollut niin vaikeissa tilanteissa, joissa olen ollut täysin kykenemätön mihinkään ja se ajatus on jäänyt ehkä johonkin pääkoppaani, että sairauslomalla ei saa voida hyvin. Tietenkin jos kuumeen takia jää sairauslomalle ja sitten lähteekin maailmanympärysmatkalle, niin ehkä se ei ole sairausloman ensisijainen tarkoitus. Mutta minä kun olen väsymyksen takia sairauslomalla, niin tuntui jopa väärältä, että minulla oli hyvä olla, vaikkakin ei todellakaan joka päivä. Kuitenkin niinä päivinä kun tuntui, että jaksan nousta ylös sängystä, ajattelin että minunhan pitäisi olla töissä.

Sairauslomalla toivutaan takaisin työhön, joten se on aikaa, jolloin kerätään voimia. Elämästä nauttiminen on ihan OK. sairaslomallakin. (En ehkä täysin tätä sisäistä, kun edelleen näen vain mielessäni sen kitumisen, mutta yritän silti ajatella näin) Eihän töihin voi jaksaa palata, jos koko sairasloma on kitumista!

Väittämä 2. Sairausloma tarkoittaa epäonnistumista

"huomaan,

 kuinka pettynyt

 olen itseeni,

 kun en jaksakaan. "

Ensimmäinen muistamani sairauslomani liittyen henkisiin ongelmiin (masennus pääasiassa) oli silloin, kun en enää kyennyt opiskelemaan ammattikorkeakoulussa. Tämä lopulta johti siihen, että minun oli keskeytettävä koulu, minkä koin äärimmäisen suurena epäonnistumisena, vaikkakin tiesin, että se oli silloin ainut oikea ratkaisu; en olisi pystynyt jatkamaan opiskelujani silloin. Oikeastaan sen jälkeen sairauslomakierteeni alkoi ja jotenkin olen ajatellut että ollessani työkyvytön olen epäonnistunut ja kun pystyn tekemään jotain olen onnistunut. En ajattele näin kokoajan tietoisesti, mutta silti huomaan, kuinka pettynyt olen itseeni, kun en jaksakaan.
En tätä hetkessä saa itsessäni muuttumaan, mutta sen tiedostaminen auttaa jo paljon. Mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä, on ehkä vain sanoa itselleen: Olet aivan samalla viivalla toisten kanssa olitpa sairauslomalla tai et.

Sairausloma ei ole epäonnistumista vaan enemmänkin onnistumista siinä, 

että tiedostaa omia rajojaan, on mahdollista kasvaa ihmisenä ja saada jopa enemmän voimavaroja. Tätä epäonnistumisen ajattelumallia on mahdollista muuttaa, ja haluan tehdä niin omalla kohdallani. Yritän muistaa sen ,kun koen epäonnistumisen tunnetta, että palaan vaikka tähän blogitekstiin ja luen omia ajatuksiani ja tajuan että hei, en olekaan epäonnistunut! Olen ihminen, joka osaa myöntää heikkouksiaan.

Väittämä 3. Sairauslomalla oleminen tekee minusta huonomman ja vähemmän arvokkaan

"oletan 

etten ole ainoa, 

joka on kokenut

itsensä arvottomaksi"

Tämä on todella laaja aihe, jota olen käsitellyt paljon viime syksynä, kun huomasin näkeväni itseni todella arvottomana. Asema yhteiskunnassa on jonkin sortin mittari ollut itselleni siihen kuinka arvokas olen. Se millainen status minulla on, olisi yhtä kuin ihmisarvo. En usko sen olevan näin, vaikka samalla olen siihen kasvanutkin. En osaa sanoa tuleeko tämä käsitys miten paljon ulkoapäin ja muilta ihmisiltä, mutta oletan etten ole ainoa, joka on kokenut itsensä arvottomaksi. Muistan kun vuosi sitten menin leipäjonoon ensimmäisen kerran (ollessani pitkäaikaisella sairauslomalla ja toimeentulotuella) mietin vain sitä että toivottavasti kukaan tuttu ei näe minua. Minä ajattelin että olen niin pohjalla, ja niin arvoton, kun olen tässä. Vaikka tilanteeni on nyt taloudellisesti toinen, sairauslomalla oleminen saa ajattelemaan, että kuitenkin putoan takaisin pohjalle ja tunnen taas itseni arvottomaksi.

Kuitenkin jokainen on arvokas riippumatta statuksesta, taidoista, arvomaailmasta tai mistä hyvänsä. Tunnen edelleen arvottomuutta, vaikkakin olen jo hyväksynyt olevani arvokas. . Jok’ikinen ihminen on yhtä arvokas, vaikka tämä maailma ei sitä mallia aina antaisi. En itsekään aina näe kaikkia samanarvoisena, mutta siihen suuntaan haluan oppia. Oikeastaan olen kiitollinen siitä että olen Suomen yhteiskunnassa ollut hyvinkin pohjalla, jotta voin oppia näkemään itseni ja muut arvokkaana.

Väittämä 4. Sairausloma, eritoten uupumuksen takia, on oma vika ja/ tai se on laiskuutta.

"Minua pelottaa 

myöntää väsymykseni,

 kun ajattelen, että

 minut tuomitaan siitä. "

Syytän ja tuomitsen itseäni jos jään sairaslomalle. Ajattelen, että olen tehnyt jotain väärin enkä ole osannut huolehtia itsestäni. En kokoajan ja joka hetki ajattele näin, mutta se on taka-alalla oleva asia, joka osittain johtuu siitä, mitä minulle on sanottu. Minua on sanottu laiskaksi ja minulle on sanottu että minun vaan pitäisi nousta ylös ja tehdä asioita. Minulle on sanottu että (mielenterveys syistä johtuvat) sairaslomat ovat omaa vikaa ja ne ovat vain tekosyy olla tekemättä töitä/opiskella tms. Se että minulle on oikeasti sanottu näin (ei mistään työpaikalta vaan yksityiselämässäni) on vaikuttanut minuun suuresti: Pelkään että on muitakin, jotka näin ajattelevat, mutta eivät sano sitä ääneen. Minua pelottaa myöntää väsymykseni, kun ajattelen että minut tuomitaan siitä. En usko että näin ajateltaisiin esim. työpaikallani, varsinkin, kun siellä olemme osana mielenterveyskuntoutujien ja ohjaajien yhteisöä. Tämä on vaikea myöntää, mutta se pelottaa että minun väsymystäni vähäteltäisiin ja minulta vaadittaisiin enemmän mihin pystyn. Oikeastaan on helpompi tehdä enemmän kuin pystyn ja väsyä siitä, kuin käyttää suuresti energiaa siihen että yritän puolustaa itseäni ja kertoa vakuuttavat perustelut sille, miksi olen väsynyt, jotta minua ei syytettäisi siitä, että olen laiska.

Mistä pääsenkin seuraavaan kohtaan:

Väittämä 5.  Sairasloman tarve pitää aina todistaa/vakuutella todella hyvin

, koska monesti minua ei uskottaisi

"sairausloman 

pyytäminen

 pelottaa tosi paljon. "

Osittain edellinen ja tämä liittyy toisiinsa. Ehkä se, että olen monia vuosia taistellut toimeentuloon liittyvissä asioissa ja eri tahoille lähettänyt satoja hakemuksia, joissa olen yrittänyt vakuuttaa, että olen ko. tuen tai asian tarpeessa. Kun on pitkäaikaisesti ollut työkyvytön ja masentunut on jo työ pitää itsensä elämässä kiinni. Aivan ylimääräistä stressiä lisää se taistelu, jossa yrität viimeisin voimin taistella omista oikeuksistasi, ihan perustarpeista lähtien, jotta voit elää. Se on oikeastaan aivan naurettavaa, miten sairauslomakierteessä oleva ihminen joutuu nöyryyttämään itseään ja valumaan syvemmälle siihen ahdistuksen suohon, kun yrittää tehdä niitä kaikenmaailman hakemuksia. Olen toki kiitollinen siitä, että on mahdollista saada tukia, mutta jokin systeemissä mättää, että he jotka ovat terveemmässä kunnossa olevia ja osaavat ja jaksavat paremmin tehdä hakemuksia, saavat tukea helpommin. Ne jotka jaksavat siis taistella saavat enemmän. Ei se aina niin toimi, mutta kun sen on nähnyt niin monesti, muuallakin kuin toimeentuloon liittyvissä asioissa, niin ei oikein usko että systeemi muuttuisi. Terveydenhuoltoonkin liittyvissä asioissa apua saa, kun olet tarpeeksi vahva taistelemaan. Mitä sairaampi, sitä heikommin saat apua, vaikka enemmän sitä tarvitsisit.
Okei, no tästä syystä, mitä olen itse kokenut ja nähnyt, tiedän että sairausloman pyytäminen pelottaa tosi paljon. Minä olen ehkä paljon taistellut, mutta en ole sellainen vahva persoona joka osaisi ja jaksaisi vaatimalla vaatia omia oikeuksia. Äitini on aikanaan ollut monessakin asiassa auttamassa minua, jotta olen saanut hoitoa. Se on aivan älytöntä…

No kuitenkin, tämä voi olla monessa paikassa näin, ja ehkä edelleenkin joissain tilanteissa joutuu taistelemaan oikeuksistaan, mutta se ei aina ole niin. Tällä hetkellä tilanne on varmasti toinen, varsinkin kun työterveydessä käydessäni paikalla oli inhimillinen hoitaja. Minun oma lääkärini on myös erittäin ymmärtäväinen, myös työnantajani on ymmärtäväinen. Taistelut, joita olen joutunut käymään varmasti vaikuttaa reagointiini, mutta se voi muuttua! On ihmisiä, jotka uskovat minua ja tahtovat minulle hyvää, ja hyvin todennäköisesti suurinosa on tällaisia!

Vielä nostan yhden asian, joka minulle sairauslomaa ajatellessani tuli mieleen.
 

6. Sairausloma jää päälle, on pysyvää ja lopullista

Tämä on aika luonnollista, miksi ajattelen näin, onhan minulla taustalla niin pitkiä sairauslomajaksoja. Sairausloma on ollut minulle aiemmin  se pysyvä olotila, josta välillä tulen pois työelämään hetkeksi, eikä toisinpäin. Joten aina kun minulle tulee sairauslomajakso, niin minä vaan näen sen kauhuskenaarion, jossa jään sille tielle, enkä nouse enää ylös. Jotenkin se ajatus itsessään ruokkii minussa sitä, että ajaudun myös syvemmälle ja en enää ajattele realistisesti. Sellaista esim. tällä viikolla on osittain ollut, olen vain katsonut tätä sairauslomaa siten, että tässä se taas oli, ei tästä enää nousta. En näe tilannetta yhtään oikeassa perspektiivissä, koska olen tottunut jo niin siihen, että perustilani on ollut olla pohjalla ja kykenemätön mihinkään, tai ainoastaan selviytymiseen.

Kuitenkin tämäkään ei ole aina totta, se on ollut todellisempaa silloin kun siihen on ollut syynsä. On aivan eri asia, jos perheenjäsen kuolee, ja siitä toipuminen kestää kauan, kuin on hetken muuttorumbassa asuntojen välillä. Se että hetkellisesti reagoin jälkimmäiseen samoin kuin ensimmäiseen ei välttämättä tarkoita sitä, ettäkö tästä toipuminen kestäisi niin kauan. Toki ihmiset reagoivat niin eri tavalla eri asioihin, joten totta kai jälkimmäinenkin voi olla rankka paikka. Minulle se on rankempi kuin jollekin toiselle. Mutta silti, en usko että tämä tilanne jää päälle, vaikka sellainen tunne minulla oli tämän viikon.

"ei ihme, 

jos minua 

on ahdistanut 

tämän viikon "

Tätä kirjoittaessani tajusin sen, että ei ihme, jos minua on ahdistanut tämän viikon. Olen edelleenkin väsynyt siitä alkuperäisestä syystä, miksi jäin sairauslomalle, mutta tämän viikon ahdistuessani tästä itse ajatuksesta olla sairauslomalla on vienyt entisestään voimiani, joten väsymys on ollut lievästi sanottuna rankempaa. Tällä hetkellä kuitenkin näen tilanteen ehkä enemmän oikeassa perspektiivissä ja toivottavasti nyt tulevalla viikolla pääsen myös keräämään voimia töihin palaamiseen.

Tämä töissä käyminen itsessään on minulla todella suuri kasvunpaikka, mutta en uskonutkaan että ehkä eniten itsestäni voin oppia ollessani sieltä pois – sairauslomalla. Miten paljon sitä onkaan itsensä sisällä asioita, jotka ovat rajoittaneet ja osittain edelleen, elämääni.  Monia vuosia vaivanneet joskus selittämättömätkin ahdistukset ja pelot voivat laimentua, kun joutuu kohtaamaan uusia haasteita.

Tämän päivän haasteeni on antaa itselleni lupa levätä ja tietoisesti puhdistaa itseäni näistä negatiivisista ja monilta osin valheellisista kuvista sairauslomasta.

Sairauslomalla saa vain olla ja kerätä voimia ja silloin saa myös nauttia elämästä!

-Heidi-